#43: Mikä loppujen lopuksi on normaalia? – Neurokirjo ja ahdistus erilaisuudesta
Tässä jaksossa puhutaan siitä, miltä tuntuu elää maailmassa, jossa kokee jatkuvasti olevansa vähän vääränlainen.
Moni neurokirjon ihminen kasvaa kokemukseen siitä, että on liian herkkä, liian intensiivinen, liian outo tai muuten vain “liikaa”. Vähitellen omaa käytöstä alkaa tarkkailla, peittää ja korjata, jotta kelpaisi paremmin muille.
Tätä kutsutaan vähemmistöstressiksi. Ja vaikka termi yhdistetään usein seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, samanlaista jatkuvaa kuormitusta kokevat myös monet neurokirjon ihmiset.
Puhumme tässä jaksossa muun muassa:
🧠 maskaamisesta ja jatkuvasta itsensä säätelystä
🧠 ulkopuolisuuden kokemuksesta
🧠 siitä, mitä jatkuva väärinymmärretyksi tuleminen tekee hermostolle
🧠 ja miten omaa hyvinvointia voisi alkaa suojata vähän lempeämmin
Tämä jakso on sulle, joka olet joskus miettinyt:
“Miks muista tuntuu, etten oikein kuulu mihinkään?”
Et todellakaan ole yksin.
Kuuntele jakso ja nappaa mukaasi ajatuksia, jotka voivat tehdä suhteesta itseesi hitusen lempeämmän.
- Linkki Merjan mainitsemaan Duodecimin julkaisuun "Vähemmistöstressi uhkana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveydelle"
👉 https://www.duodecimlehti.fi/duo16384
- Palautetta, kommenttia, kysyttävää?
👉 @varapare tai [email protected]
- Kelan neuropsykiatriset kuntoutukset:
👉 Kuntoutuspalvelu Mindely
